Viisi voittoisaa vinkkiä kielenopiskeluun

31.1.2020






Jos yksi uudenvuodenlupauksistasi oli oppia uusi kieli, niin lue mitä sisältötiimiläisillämme on sanottavaa kielenoppimisen iloista ja sudenkuopista. Opiskelet sitten omaksi ilokseksi tai vaikkapa työn takia, tunneilla tai itsenäisesti, nappaa mukaasi pari opiskeluvinkkiä!

Elina opiskelee mandariinikiinaa ohjatuilla tunneilla. Piia itseopiskelee ranskaa.


Elina: Avain vieraan kielen ahmimiseen on löytää sisältöä, joka kiinnostaa itseä. Aikoinaan oma englantini parani huimasti, kun oli pakko lukea uusimmat Harry Potterit englanniksi,  jottei joutunut odottamaan suomennosta.

Vastaavasti löysin kiinan opiskeluni melko alkutaipaleella vahingossa Netflixistä kiinalaisen sarjan Meteor Garden, onneksi englanninkielisellä tekstityksellä. Sarja oudosti koukutti vaikka olikin kieltämättä aika huono. Puheesta erotin ehkä keskimäärin 你好,谢谢 ja 我喜欢你. Huomasin, että puheen ymmärtäminen vaatii erityisen paljon harjoittelua, koska kiinaa ei juuri muuten pääse omilla kotikonnuilllani kuulemaan. Siispä länsimaalaisten sarjojen sijaan siirryin kiinankielisten TV-sarjojen suurkuluttajaksi. Mielenkiintoisia sarjoja ahmiessa kuullunymmärrys ja sanavarasto paranevat kohisten, varsinkin kun aina välillä pysähtyy etsimään sanakirjasta itselle outoja sanoja. Myös kulttuuria ymmärtää paremmin kun kuluttaa kohdemaassa tuotettua sisältöä.

Piia: Oma YouTube-etusivuni on muuttunut yhä ranskankielisemmäksi. Ensin ahmin norjalaisen Skam-sarjan ranskalaisen version. Videoiden lyhyys, tarinoiden tuttuus ja ranskankieliset tekstitykset auttoivat pysymään juonessa mukana. Pian YouTube alkoi tarjoamaan minulle muutakin ranskankielistä katsottavaa: storytime-klippejä, haastatteluja, eläinvideoita… Kaikkea sitä mihin tuhlaan aikaani muutenkin.

Olen myös ahkera podcastien kuuntelija. Minulla menee yleensä yksi podcast-jakso työmatkojen aikana, toinen kotona muun puuhaamisen lomassa. Ensimmäinen ranskankielinen podcastini oli Coffee Break French, jossa mukava skotlantilainen heppu opettaa ranskaa aivan bonjourista lähtien. Sitten kuunteluun meni täysin ranskankielinen Inner French, jonka juontaja Hugo puhuu niin hitaasti ja selkeästi, että aivoni hurrasivat minulle “Bravo ! Tu comprends !” Nyt olen siirtynyt ranskankielisille tehtyjen podcastien maailmaan. Kuuntelussani on Le Tchip ja Miroir, miroir, joiden nopeasta sanavirrasta ymmärrän ehkä 65 prosenttia. En kuitenkaan enää turhaudu niihin pätkiin, joista olen pihalla, vaan otan iloisena vastaan kaiken sen mikä menee perille, varmana siitä että kymmenen jakson päästä olen taas pikkuisen enemmän kartalla.


Piia: Aika moni meistä on varmaan löytänyt itsensä tilanteesta, jossa yrittää epätoivoisesti painaa mieleensä vaikkapa englannin epäsäännöllisiä verbejä päivää ennen koetta. Ei ole varmaan kenellekään yllätys, että tämä tekniikka ei toimi. Kieltä ei pysty pikapänttäämään aivoihin. Jotta sanoista, fraaseista ja taivutusmuodoista tulisi osa kielellistä lihasmuistia, kielelle pitäisi altistua jatkuvasti – mieluusti päivittäin. Tämä vaatimus tuntuu varmasti monista liioitellulta. Varsinkin koululaisten opintotaakassa painaa monen monta muutakin ainetta, eikä kieliä voi niin vain nostaa ykkösprioriteetiksi. Mutta tässä vaiheessa annan toisen ohjeen: älä opiskele. Uppoudu, kuuntele, ahmi, niin kuin edellisen otsikon alla neuvomme. Anna kielioppisääntöjen ja taivutuskaavojen pysytellä oppimissuunnitelmasi reunoilla turvaverkkona ja suuntaviivoina, mutta älä tee niistä opintojesi ydintä.

Säännöllisyyteen auttavat myös kielenoppimissovellukset kuten Duolingo, joka muistuttelee itsestään kun päivän harjoitukset uhkaavat unohtua. Itsekään en halua tuottaa pettymystä Duo-pöllölle, joka itkee paksuja kyyneleitä jos opintoputki pääsee katkeamaan.

Elina: Idiomaattista kieltä, oikeita prepositioita ja verbintaivutuksia oppii myös ikään kuin vahingossa, kun niille altistuu jatkuvasti. Ne jäävät mieleen ja syntyy intuitio “oikeasta” kielenkäytöstä niin kutsuttu “kielikorva”, joka kertoo kuulostaako joku vieraankielinen lause tai muoto hyvältä vai ei. Tätä varten tarvitset jatkuvaa kielelle altistumista. Myös vaikkapa uuden sanaston harjoittelu vaatii, että törmäät sanoihin oppitunnin ulkopuolella. Jos näet sanan kerran oppikirjassa, eikä se sen jälkeen enää ikinä tule vastaan, sana tuskin jää päähän pitemmäksi aikaa.



Piia: Tavoitteen määritteleminen auttaa mittaamaan onko mitään edistystä tapahtunut. Määrittelemisessä kannattaa myös olla mahdollisimman spesifi. Jos liikuntatavoitteeksi kannattaa mieluummin asettaa “haluan juosta kymmenen kilometriä alle tunnissa” kuin “haluan juosta kovempaa”, niin kielenoppimistavoitteeksi kannattaa mieluummin asettaa “haluan seuraavalla Rooman matkalla tilata tiramisun italiaksi” kuin “haluan oppia puhumaan italiaa”. Kun tavoite on tarkka, niin myös suunnitelmat sen toteuttamiseksi muuttuvat selkeämmiksi. 

Elina: Vastapainona kieltä voi toki myös opetella omaksi ilokseen ilman varsinaista päämäärää. Silloinkin oman edistymisen mittaaminen on palkitsevaa. Lue uudestaan teksti, joka puoli vuotta sitten tuntui haastavalta – onko se nyt päivänselvä? Katso uudestaan hyvän TV-sarjan jakso tai kuuntele podcast-jakso – ymmärrätkö nyt puolet enemmän kuin viimeksi?

Pidä myös mielessä, että kielen oppiminen on enemmän maratoni kuin sprintti. Kielitaidon kehittäminen on hidasta ja vaatii työtä, mutta tulokset ovat ah-niin-palkitsevia, kun huomaa ymmärtävänsä edes pari lausetta kohdekieltä. 



Piia: Aivomme ovat laiskat, ja ne mieluummin rentoutuvat aurinkotuolissa kuin suunnistavat labyrintissä. Edistys voi kuitenkin jumahtaa vuosiksi alkeis-perustasolle jos ei muista välillä astua epämukavuusalueelle. Minulle tätä seuraavaa leveliä edustaa romaanin lukeminen ranskaksi. Luen semi-ahkerasti kirjallisuutta suomeksi ja englanniksi, mutta ranskaksi lukeminen vaatii aivoilta sellaista lisäjumppaa, että kirjat jäävät helposti yöpöydälle odottamaan. Siellä pinossa odottavat Édouard Louisin En finir avec Eddy Bellegueule ja Faïza Guènen nuortenkirja Kiffe, kiffe demain.

Ei kuitenkaan kannata pistää itseään liian koville. On hyvä jos aineistot, joita luet ja kuuntelet ja keskustelut, joita käyt mahdollisen kielikaverin kanssa, ovat hieman omaa tasoasi haastavampia – mutta eivät liian haastavia. Näköpiirissä olevat kädensijat kannustavat kiipeämään ylöspäin, mutta näköpiirin ulkopuolella olevat saavat luovuttamaan. Näin on itsellenikin käynyt aikaisemmissa opinnoissani perinteisillä kielten oppitunneilla. Alkeiden jälkeen vaikeustaso onnistui aina jotenkin kiihtymään niin, että olimme ehtineet subjunktiiviin ennen kuin osasin kissaa sanoa. Ja se jos mikä lannisti.

Elina: Pidä myös mielessä, että esimerkiksi romaania lukiessa jok’ikistä tuntematonta sanaa ei tarvitse tarkistaa sanakirjasta, kunhan pysyt tapahtumissa mukana. Jos pysähtyy makustelemaan jokaista uutta sanaa on edistys toivottoman hidasta, ja lukeminen on enemmän kidutusta kuin nautinto.

Samoin vaikkapa TV-sarjojen jaksoista ei tarvitse ymmärtää aivan kaikkea. Usein juonessa pysyy visuaalisten tapahtumien avulla hyvin mukana, vaikka ymmärtäisikin vain 50 prosenttia puhutusta. 



Piia: Tiedän, että puhumaan oppii vain puhumalla, mutta tässä on opintojeni heikko kohta, ja introvertin kompastuskivi. Osaanko oikeasti ranskaa jos luen yllä olevat kirjat, mutta ujostelen kysyä Comment allez-vous?

Elina: Jos tavoitteena on oppia ymmärtämisen lisäksi myös itse kommunikoimaan muiden kanssa, on tärkeää tuottaa kieltä. Puheen ja tekstin tuottaminen harjoittavat eri lihaksia kuin  lukeminen ja kuunteleminen älä siis skippaa niiden treenaamista. Vaikeinta on olla rohkea ja uskaltautua puhumaan, vaikka ei olisikaan kieliopista aivan varma, sanastosta puhumattakaan.

Hyvä uutinen on, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla viikoittain järjestettävästä Café Linguasta saa harjoitteluseuraa useille kielille. Vielä astetta parempi tapa on löytää itselleen mukava kielikaveri, jonka kanssa voi treenata turvallisesti, jännittämättä meneekö jokainen lause ihan oikein.

Puhumisen lisäksi tietenkin myös kirjoittamisen harjoittelu auttaa kielitaidon kanssa. Koita vaikkapa kirjoittaa säännöllisesti päiväkirjaan muutama lause päivän tapahtumista tai ajatuksista. Lyhytkin aivojumppa on arvokas! 




Vuosi numeroina: 2019

17.12.2019





Vuosi 2019 oli monen uuden asian alku täällä Kielikoneella. Helmikuussa pakkasimme sanakirjalaatikkomme ja muutimme Lauttasaaresta uuteen toimistoomme Salmisaareen. Muutos ei ollut suuri kilometreissä, mutta henkisesti kyllä, sillä Kielikone ehti majailla yli kaksi vuosikymmentä eri osoitteissa onnellisten saarella.

Olemme viihtyneet hyvin uusissa toimitiloissamme, jossa kaikki on uutta ja kulumatonta. Jotain samaakin uusissa maisemissamme silti on: tuttu navakka tuuli puhaltaa täällä kuin Lauttasaarenkin rannoilla, joten olo on säilynyt kotoisena.

Tänä vuonna Kielikoneella aloitti, huomioiden yrityksen kompaktin koon, ennätysmäärä uusia kasvoja. Tervetuloa joukkoomme sisältötiimiläinen Peksu, tuotekehittelijä Antti ja myynti- ja markkinointipuolen Cami ja Atte!

Kielikone on ostanut viime vuosina valtavan määrän uusia sisältöjä. Tänä vuonna ehdimme konvertoida eli muuttaa sähköiseen sanakirjamuotoon yhdeksän uutta sanakirjaa. Neljä näistä perustuu WSOY:n sanakirjatoimituksen kustantamien sanakirjojen aineistoihin (Suomi–englanti-suursanakirja, Suomi–ruotsi-suursanakirja, Ruotsi–suomi-suursanakirja ja Ranska–suomi-suursanakirja) ja neljä muuta on erinäisiä erikoisalan aineistoja monikielisestä lakialan sanastosta venäjän tekniikan ja kaupan sanastoon! Ja mahtuupa mukaan myös aivan näillä näppäimillä ilmestyvä suomi–hollanti–suomi-sanakirja!


Aloitimme tämän blogin helmikuussa ja asetimme tavoitteeksemme julkaista yhden kirjoituksen kuukaudessa. Tämä lupaus on pitänyt! Kuusi eri kielikonelaista on kirjoittanut kymmenen kielijuttua omasta näkökulmastaan ja raottanut hieman esirippua sanakirjakulissien edessä. Mielellämme kuulisimme myös teistä, hyvät lukijat. Millaisia juttuja te haluaisitte lukea ensi vuonna?



Jätettyjen käännöspyyntöjen määrä sen kuin kiihtyy! Ahkerien asiakkaidemme ansiosta sanakirjamme pysyvät freeseinä ja ajantasaisina. Käännöspyyntöjen tähden esimerkiksi englannin sanakirjastamme löytyy nyt thunk, swole, stan, deepfake ja sleep pod. Keep them coming, folks!

Vaikka emme laskisi mukaan kokonaan uusia sanakirjoja ja käännöspyyntöjä, olemme silti rikastuttaneet sanakirjojamme noin 35 600 uudella hakusana-artikkelilla. Päivityksiä on tehty 14 kielipariin, ja olemme keskittyneet seuraaviin aloihin: IT-sanasto, urheilu, esteettömyys, sähkö- ja elektroniikka-ala, pankki- ja rahastoala sekä lääketiede. Yleiskielen sanastoakaan ei ole unohdettu. Olemme lisänneet uudissanastoa kengännauhabudjetista ruokahävikkiin ja ilmastopakolaiseen sekä tutkineet hakulokejamme ja naputelleet sisään sellaisia teidän hakemianne sanoja, joilla ei ole löytynyt tuloksia sanakirjoistamme.

Kiitos tästä vuodesta koko Kielikoneen puolesta! Vuonna 2020 jatkuvat uudet (sanakirja)kujeet.



Mistä on hyvä hakusana-artikkeli tehty?

28.11.2019




Joskus saamme asiakkailtamme palautetta, että sanakirjojemme hakutulokset ovat liian raskaslukuisia. Käyttäjä on yksinkertaisesti halunnut vain yhden käännöksen, thank you very much, ja sen sijaan lukuläksyksi pamahtaa yhdeksäntoista merkitysryhmän hakusana-artikkeli, joka sisältää viisikymmentä esimerkkilausetta. Eikö vähempikin riittäisi? 

Jotta voisimme pureutua tähän kysymykseen, meidän täytyy hieman tarkastella hakusana-artikkelien anatomiaa. Millaista tietoa niissä voi olla? 

Hakusana-artikkelit sisältävät sanan tai sanaliiton kielellisen kuvauksen yhdellä, kahdella tai useammalla kielellä. Lähes kaikki Kielikoneen sanakirjat ovat kaksikielisiä, joten keskityn tässä bloggauksessa niihin.

                                                Esimerkkeinä cher ranska–suomi-sanakirjasta sekä boot englanti–suomi-sanakirjasta

Ensimmäinen elementti hakutuloksessa on pääsana, jonka alta hakusana-artikkelin muut tiedot löytyvät. Pääsanan seurana saattaa olla vain sanaluokka, mutta usein Sanakirja.fi:n artikkeleissa pääsanaan liittyy myös kaikenlaista muuta tärkeää kuten sanan suku, foneettisin aakkosin kirjoitetut lausuntaohjeet, taivutustiedot sekä erinäisiä kielellisiä huomautuksia ja täsmennyksiä. Useimpien pääsanojen vierestä löytyy myös kaiutinnappula, jota painamalla saa kuulla miten robottiääni lausuu sanan, ja taivutustaulukkonappula, jonka takaa avautuu joskus suurikin kokoelma taivutusmuotoja. Kannattaa vilkaista miten kattavasti esimerkiksi ranskan verbien taivutukset on listattu!

Pääsanan alta löytyy artikkelin muu vartalo: käännösvastineet, esimerkkilauseet ja niiden käännökset, usein jaoteltuina useampaan merkitysryhmään. Näiden ryhmien jaotteluun liittyvät synonymian ja polysemian käsitteet. Synonyymit eli samamerkityksiset sanat sopivat samaan ryhmään kun taas polyseemisten sanojen merkitykset eroavat toisistaan enemmän. Hyvä esimerkki monimerkityksisestä sanasta on kieli. Suussamme on kieli, puhumme kieliä, monella soittimella on kieliä. Nämä merkitykset selvästi liittyvät toisiinsa, ja niillä on sama etymologinen pohja, mutta kaikki ne pitäisi selkeässä hakusana-artikkelissa erotella toisistaan, jottei sanakirjan käyttäjällä mene tonguet, languaget ja stringit sekaisin.

Merkitysryhmien jaottelu onkin yksi sanakirjaeditorin haastavimmista hommista, ja siihen tarvitaan lähteiden lisäksi myös roppakaupalla kielellistä intuitiota. Polysemian käsite on nimittäin häilyvä, eikä ole olemassa mitään matemaattista kaavaa, joka kertoisi mihin synonymia loppuu ja mistä polysemia alkaa. 



Oma juttunsa on myös käännösten ja merkitysryhmien järjestys. Niiden lajittelussa täytyy pitää mielessä yksi tärkeä sääntö: tarjoa oleellisin tieto ensin. Vaikka hakusana-artikkeli olisikin erittäin laaja, ensimmäisten ryhmien tulisi kuitenkin pitää sisällään yleisimmät käännökset. Yhdeksäntoista merkitysryhmän hakusana-artikkelia make ei siis tarvitse selailla loppuun asti, jos vastaus käyttötarpeeseen löytyy jo alusta. 

Oikean käännösvastineen valinnassa auttavat myös hyvin valitut käyttöesimerkit, jotka esittävät sanan sen tyypillisissä käyttöyhteyksissä. Pelkkä lista käännöksistä voi johtaa sanakirjan käyttäjän harhateille, mutta esimerkkilauseet kuten “vesi kihahti kielelleni”, “viulussa on neljä kieltä” ja “puhuttu kieli” antavat jo enemmän vihjeitä. Esimerkit konkretisoivat sanan moninaisuuden ja ilmaisuvoiman sekä auttavat kielioppipulmissa kuten oikean preposition valinnassa. Pitikö tekstit nyt kääntää to johonkin vai into johonkin? Esimerkit paljastavat tämänkin!

Pääsanojen lisäksi myös merkitysryhmillä ja yksittäisillä käännöksillä voi olla huomautuksia ja täsmennyksiä, jotka nekin rytmittävät ja selkeyttävät hakusana-artikkelia. Kielioppihuomautukset tunnistaa Sanakirja.fi:ssä hakasuluista kun taas yleisluontoisemmat selitykset löytyvät tavallisten sulkujen sisältä tai merkitysryhmätasolla ilman sulkuja vaaleammalla fontilla kirjoitettuna. Kannattaa vilkaista vaikkapa sanaa selvitä suomi–ruotsi-sanakirjastamme. Huomautukset varmistavat, ettei tule lipsautettua juttukaverille taivaasta tulleen nykter kun haluaa sanoa, että siitä on tullut molnfri.


Huomautusten lisäksi Sanakirja.fi:n sanakirjat sisältävät huiman määrän informaatiota sanojen erikoisalasta, tyylirekisteristä sekä kielivariantista. Erikoisaloja riittää lääketieteestä eläintieteeseen ja elektroniikkaan, kirjanpidosta politiikkaan ja ruoka-alaan – yhteensä aloja on 153 kappaletta, ja ne voi paikantaa tummapohjaisten laatikkojen sisällä olevista teksteistä. Samanlaisista laatikoista löytyy myös tyylirekisterit, jotka kertovat onko sana esimerkiksi arkikielinen, vanhahtava, runollinen taikka ironinen. Kolmas mainitsemani informaation laji, kielivariantit, kertoo millä alueella ilmausta käytetään ja missä merkityksessä. Tämä on erittäin tärkeää, sillä emmehän halua, että Sanakirja.fi:n käyttäjä tilaa Briteissä vahingossa chipsejä kun haluaa crispejä tai huudahtaa erehdyksessä “tabernacle!” vieraillessaan quebeciläisessä kirkossa.

Palataanpa vielä hetkeksi makrotasolle ja sivistyssanojen pariin. Synonyymien ja polyseemien lisäksi sanakirjaeditorit pyörittelevät nimittäin myös homonyymejä. Homonyymit ovat sanoja, joilla on eri alkuperä mutta sama muoto. Sanapari kuusi (puu) ja kuusi (numero) on tuttu esimerkki homonymiasta. Sanakirja.fi:ssä homonyymit tunnistaa pienestä pääsanan yläindeksissä olevasta numerosta, joka kertoo, että samalla tavalla kirjoitetun sanan alta löytyy useampi hakusana-artikkeli. 

Myös eri sanaluokkien sanoja, joilla on sama kirjoitusmuoto, käsitellään kuten homonyymejä. Tällaisia tapauksia on varsinkin englannin kielessä valtava määrä; mainitaanpa vaikka fly (verbi: lentää, substantiivi: kärpänen), watch (verbi: katsoa, substantiivi: rannekello), dry (adjektiivi: kuiva, verbi: kuivata) – tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin! Näissäkin tapauksissa merkitysten tarkka lajittelu tekee hakusana-artikkeleiden rakenteesta selkeämmän ja auttaa käyttäjää valitsemaan oikean käännösvastineen. 

Vastaus alun kysymykseen on siis: joskus vähempi ei riitä, sillä emme pääse käyttäjän pään sisälle katsomaan onko haussa kissan kieli, suomen kieli vai viulunkieli. Hakusana-artikkelien rakenteen ymmärtäminen kuitenkin auttaa käännösvastineiden etsinnässä. Apua löytyy myös käyttöliittymästämme, sillä mutteri-ikonin takana olevista asetuksista pääsee muun muassa muokkaamaan hakutulosten järjestystä erikoisalojen perusteella. Jos sinulla hyviä ideoita siitä, miten saamme hakusana-artikkeleistamme vielä selkeämpiä, niin otamme palautteen ilomielin vastaan!



Sanakirja ilmaiseksi – kyllä vai ei

31.10.2019

Kaikki on nykyään netissä, ja odotusarvo monella meistä on, että jos se on netissä niin se on ilmaista. Tai jos se on kustannettu julkisin varoin, se tulisi saada ilmaiseksi. Tämä näkyy hyvin tänä päivänä myös sanakirjoissa. Painetut isot suursanakirjat ovat lähes kokonaan kadonneet markkinoilta. Hyvällä onnella sellaisen löytää vielä jostain kirjakaupasta tai antikvariaatista, mutta monessa tapauksessa kyseessä on yli kymmenen vuotta vanha painos. Tämä pätee varsinkin yleisimpiin kieliin, englantiin, ruotsiin, saksaan ja ranskaan. Näiden kieliparien painettujen suursanakirjojen tuottaminen on hiipunut Suomessa.

Tarvitaanko sanakirjoja? Ei välttämättä, mutta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä että edelleen tarvitsemme luotettavia työvälineitä palvelemaan meitä vieraskielisten (ja miksei äidinkielemmekin) sanojen käytössä ja ymmärtämisessä. Mielikuva netissä olevasta ilmaisesta sanakirjasta on tietenkin siinä mielessä harhaa, että joku netissä olevan sanakirjan aina maksaa, ja maksaa myös siitä että se on jatkuvasti netissä käytettävissä. Ja tämä näkyy tämän päivän nettisanakirjojen tarjonnassa. Ilmaisen sanakirjapalvelujen ongelma on sisältöjen laadun epätasaisuus; monet niistä kun on haalittu erilaisista kokoelmista. Yhdistämällä eri sisältöjä on pyritty luomaan palveluja, jotka vaikuttavat laajoilta ja monipuolisilta.

Hyvä sanakirja ei kuitenkaan synny ilman kielen ammattilaisia. Toisinaan nettisanakirjat ovat vain sanaluetteloita, jotka eivät avusta käyttäjää valitsemaan oikean käännöstä kun sanoilla on monia merkityksiä ja käännöksiä. Vaikka hakusanalle olisikin annettu useampi käännös, niin se ei vielä takaa sitä, että hakutuloksesta olisi hyötyä. Otetaanpa kuvitteellinen esimerkki sanasta aine:

1) substance 2) matter 3) subject 4) topic 5) stuff

Kaikki ihan oikeita käännöksiä sanalle aine, mutta palveleeko tämä käyttäjää? Jos sanakirjan käyttäjä haluaisi aine-sanaa merkityksessä “kirjoittaa aine koulussa”, niin ei tällainen sanalista vielä auta valitsemaan oikeaa merkitystä. Hyvään sanakirjaan tarvitaan käyttöalatieto, kielioppitietoa, tarkentavaa tietoa sanan ja käännöksen käytöstä ja myös hyviä esimerkkejä. Esimerkiksi Sanakirja.fi antaa hyvin kattavasti tietoa sanan aine käytöstä.

Kun sanakirja pyritään tekemään minimaalisin kustannuksin, ja silti saamaan siihen mahdollisimman paljon sisältöä, herää tietenkin ajatus parantaa sanalistojen laatua yhdistämällä niihin automaattisesti käyttöesimerkkejä. Mutta onko oikotietä poimia käyttöesimerkkejä sanakirjaan luotettavasti ilman ammattilaisia? Esimerkiksi Euroopan parlamentin asetuksia on käännetty monille kielille. Näitä hyödyntämällä sanakirjaan saattaisi päätyä käyttöesimerkiksi vaikkapa seuraava lausepari:

Nykyisillä ohjelmistomenetelmillä on helppo yhdistää eri kielille käännetyistä teksteistä toisiaan vastaavat lauseet. Yllä oleva esimerkki on sinänsä oikea, mutta virallisissa asetuksissa käytettävä kieli ja sanonnat sekä lauseen monimutkaisuus vaikeuttavat sanakirjan käyttäjää hahmottamaan miten sanaa aine tässä oikein on käytetty. Näin ei siis saada hyviä käyttöesimerkkejä sanakirjaan. Näyttää siltä, että määrä korvaa laadun. Pyritään luomaan kuva hyvästä, monipuolisesta ja laadukkaasta sanakirjapalvelusta, joka aikaansaadaan yhdistämällä erilaisia vapaasti netistä saatavia kielen resursseja. Sanakirjatyön ammattilainen olisi varmaan valinnut käyttöesimerkiksi vaikkapa:




Kun sanakirjan laatimisessa tukeudutaan ilmaiseksi saataviin aineistoihin, seurauksena on sanakirjan laadun kannalta isojakin ongelmia. Moni sisältö on laadittu talkootyönä, eikä ole välttämättä edes tarkoitettu sanakirjan aineistoksi. Pahimmassa tapauksessa sanakirjaan päätyy käännöksiä, jotka ovat väärällä kielellä. Sisällön päivittäminen ja ajan tasalla pitäminen on myös oma haasteensa. Kieli kehittyy koko ajan, ja sanakirjat vaativat jatkuvaa päivittämistä palvellakseen käyttäjiä. Parhaimmillaan ammattilaisten tuottamat sanakirjapalvelut kuten esimerkiksi Sanakirja.fi tarjoavat jopa mahdollisuuden jättää käännöspyyntöjä sanoista, joita ei löydy ja jotka sitten lisätään pikaisestikin sanakirjaan.

Kun sanakirja on käyttäjille ilmainen, niin tosiasiassa sen pitäminen yleisön saatavilla netissä maksaa aina jotakin. Monien palveluiden kustannukset on katettu mainonnalla, mistä aiheutuu lieveilmiöitä. Mainosten seasta on vaikea hahmottaa todellista sanakirjasisältöä, sillä osa hakusana-artikkelista jää monestikin piiloon sivun alareunaan kun mainokset vievät leijonanosan tilasta. Toinen iso mainonnan mukanaan tuoma epäkohta on se, että sivulle pitää saada liikennettä, jotta mainoksia näytettäisiin. Niinpä jotkut nettisanakirjat indeksoivat kaikki sanakirjan hakusanat (ja monesti myös sanat joita ei sanakirjassa edes ole) Google-hakuun saadakseen käyttäjiä sivuilleen. Melkein minkä tahansa suomenkielisen sanan hakeminen tuo ensimmäisenä ison kasan linkkejä eri sanakirjapalveluiden hakusana-artikkeleihin.

Kun ei voi kilpailla sisällön laadulla, niin sitten kilpaillaan sanojen määrällä. Kuinka paljon sanakirjassa voi olla sanoja? Tämä on hyvä kysymys, koska potentiaalinen sanojen määrä on todella suuri. Esimerkiksi suomenkielisessä Wikisanakirjassa on noin 385 000 artikkelia. Kyseessä siis näennäisesti hyvinkin laaja sanakirja, mutta artikkelien määrä ei ole sama kuin suomenkielisten hakusanojen määrä, sillä mainittu summa on Wikisanakirjan kaikkien kielten hakusana-artikkelien määrä yhteensä. Palvelun ilmoittamaan sanamäärään on siis aina syytä suhtautua varauksella. Lisäksi Wikisanakirja ei edes ole varsinaisesti sanakirja vaan hakuteos, joka sisältää mm. paikannimiä, sukunimiä ja etunimiä. Todellinen sanakirjasisältö ei siis ole merkittävä. Sama pätee muiden kielten wikisanakirjoihin. Kuitenkin näistä eri kieleten wikisanakirjoista on koostettu sanakirjapaveluja aineistoja yhdistämällä. Sen sijaan laajin markkinoilla oleva toimitettuun sisältöön pohjautuva suomienglanti-sanakirja sisältää yli 400 000 suomenkielistä hakusanaa.

Sama, mikä pätee moneen muuhunkin asiaan, pätee myös sanakirjaan: moni kakku päältä kaunis tai eurolla saa euron tavaran. Ammattilaisten tekemä sanakirja on ihan toista maata, ja siihen voi luottaa.