Sipulin ja sirkumfleksin kuolema? Ranskan oikeinkirjoitusuudistus meni monilla tunteisiin

2.10.2019








Vuoden 2016 keväällä Ranskasta kuului kummia: televisiokanava TF1 uutisoi, että koululaisille alettaisiin tulevana lukuvuonna opettaa uudistettua ja yksinkertaistettua ranskan kielen oikeinkirjoitusta. Uudistus tulisi voimaan uuden lukuvuoden alkaessa, eikä se koskisi pelkästään äidinkielen opetusta; kaikki oppikirjat oltiin päivittämässä uuden oikeinkirjoituksen mukaisiksi.

Uutinen levisi verkossa kulovalkean tavoin, ja somemyrsky oli pian valmis. Haukutun reformin symboleiksi nousivat mediassa sen kenties näkyvimmät “uhrit”: vokaalimerkkien yläpuoliset “hatut” eli sirkumfleksit (kuten sanassa piqûre ‘pistos’), sekä sana oignon (sipuli), joka uudistuksen myötä menettäisi i-kirjaimensa: ognon.

Aihetunniste #JeSuisCirconflexe alkoi kiertää sosiaalisessa mediassa. Ylen uutisessa pariisilainen Albert julisti ostavansa ja syövänsä sipulinsa jatkossakin i-kirjaimen kera. Brittiläisen The Telegraphin toimittaja uhosi pitävänsä sirkumflekseistä kiinni kynsin ja hampain. Jopa ranskan kielenhuollosta vastaava Ranskan akatemia, joka oli aiemmin antanut uudistukselle siunauksensa, moitti suunnitelmaa hätiköidyksi ja autoritääriseksi
Harva reformin vastustaja näytti käsittävän, etteivät esimerksiksi sirkumfleksit olleet katoamassa ranskasta tyystin – ja että kyseessä oli varsin pieni uudistus verrattuna siihen, miten perusteellisesti kielen oikeinkirjoitusta oli myllätty pari vuosisataa aiemmin.

Jotain vanhaa, jotain uutta
Ranskan oikeinkirjoitus on monilta osin pysynyt varsin samanlaisena keskiajalta lähtien. Kirjoitettu kieli ei ole vuosisatojen saatossa pysynyt puhutun kielen ääntämyksessä tapahtuneiden muutosten perässä. Tämän vuoksi nykyranskan sanojen kirjoitusasujen ja ääntämyksen suhde on varsin mutkikas. Yksittäisten sanojen oikeinkirjoitusta on toki rukattu aika-ajoin, muttei suinkaan aina paremmin ääntämystä vastaavaksi. Esimerkiksi sanat ‘aika’ ja ‘kaksikymmentä’ kirjoitettiin pitkään kansankielen mukaisesti tens ja vint, kunnes kömpelösti “latinalaistetut” kirjoitusasut temps ja vingt (< lat. tempus, viginti) syrjäyttivät ne. 1600-luvulla perustettiin Ranskan akatemia, joka vakiinnutti kielen oikeinkirjoituksen 1700-luvun puolessavälissä. Samalla se toteutti mittavan uudistuksen, jonka myötä ainakin joka neljännen sanan kirjoitusasu muuttui kertaheitolla. Tällöin näkivät päivänvalon ranskalle tunnusomaiset aksenttimerkit kuten mm. sirkumfleksit: maistre, forest, hoste ja aage saivat väistyä uusien muotojen maître, forêt, hôte ja âge tieltä. 1800-luvulla nähtiin seuraava iso muutos, kun avointa e-äännettä merkitsevä oi päätettiin kirjoittaa säännöllisesti ai. Näin myös itse kielen nimi françois sai nykyisen kirjoutusasunsa français.
Oikeinkirjoituksessa näkyy siis pitkän kirjallisen perinteen tuoma painolasti: toisaalta sanojen kirjoitusasu heijastaa orgaanisesti latinan ja muinaisranskan perintöä, toisaalta menneiden vuosisatojen älymystön päähänpistoja ja myönnytyksiä.

Mikä siis hiertää?
“Hattujen poistamisesta” huhuttiin jo ollessani peruskoulun ranskan tunneilla, sillä nykyinen reformi pohjautuu vuonna 1990 esiteltyyn ranskan kielen oikeinkirjoitusuudistukseen. Sen oli laatinut vuotta aiemmin perustettu ranskan kielen korkein neuvosto (Conseil supérieure de la langue française) Ranskan silloisen pääministerin pyynnöstä. Syynä uudistuksiin oli halu tehdä koukeroisesta oikeinkirjoituksesta helpompi opettaa ja omaksua. Ranskan akatemia antoi uudistukselle yksimielisen hyväksyntänsä. Maltillisuudestaan huolimatta neuvoston ehdotus herätti Ranskassa laajaa vastustusta, ja uudet kirjoitusasut jäivätkin pitkäksi aikaa joukoksi kuriositeetteja, joiden käyttö perinteisten asujen rinnalla oli korkeintaan vapaaehtoista. Nyt ne ovat kuitenkin virallinen suositus.
Reformin vastustajat perustelevat perinteisen oikeinkirjoituksen käyttöä mm. sen etymologisuudella, joka sitoo kielen latinan kirjallisen perinnön jatkeeksi. Esimerkiksi vokaalimerkin yllä oleva sirkumfleksi tarkoittaa usein, että vokaaliin on muinoin sulautunut sitä seurannut s-äänne tai toinen vokaali (esim. sana maître ‘isäntä; mestari’ polveutuu latinan sanasta magistrum).
Toisten kohdalla vastustus perustui huoleen, että uudistus aiheuttaisi kouluissa vain hämmennystä ja sekaannuksia. Ranskan akatemian edustajat taas olivat – ironista kyllä – sitä mieltä, ettei uudistuksia tulisi ottaa käyttöön ylhäältä annetulla määräyksellä, vaan uuden oikeinkirjoituksen tulisi antaa levitä luonnollisesti kielen käyttäjien keskuudessa.
Oikeistopuolueet julistivat Ranskan sielun ja ranskalaisen identiteetin olevan uhattuna. Aihe on poliittisesti latautunut, sillä oikeinkirjoitusreformia on pidetty Ranskassa ennen kaikkea vasemmiston puuhasteluna. Traditionalistien mielestä oikeinkirjoitusta oltiin latistamassa sitä osaamattomien ehdoilla. Purkaukset voi ymmärtää – kieli on niin keskeinen osa yksilön ja yhteisön identiteettiä, että siihen kajoaminen herättää väistämättä voimakkaita tunteita. Kyynisempi selitys närkästykselle taas olisi, että traditionalistien henkinen pääoma pienenee, kun koulun penkillä suurella vaivalla hiottu taito asettaa jokainen aksenttimerkki kohdalleen alkaa menettää merkitystään.
Mikä siis muuttui?
Toisin kuin voisi luulla, itse reformi on hyvin suppea; ehdotuksessaan ranskan kielen neuvosto arvioi hyvin kuvaavasti, että yhdellä klassikkoromaanin sivulla muuttuvien sanojen lukumäärän voisi laskea yhden käden sormilla. Neuvosto painottikin ehdotuksessaan, ettei se tahtonut laatia uudistusta, joka muovaisi kirjoitetun kielen aivan toisennäköiseksi ja olisi liian laaja omaksua.


Sirkumfleksi todellakin katoaa vokaalien i:n ja u:n yltä, jos sanan merkitys ei muutu (maître, sûre > maitre, sure). Muut uudistuksen säännöt liittyvät ennen kaikkea ääntämyksenmukaisuuteen (événement, tu préféres > évènement, tu préfères), johdosten ja kantasanojen kirjoitusasujen yhdenmukaistamiseen (bonhomie > bonhommie, vrt. bonhomme) sekä yhdysviivojen (week-end, porte-monnaie, deux cents > weekend, portemonnaie, deux-cents) ja treeman käyttöön (aigue/aiguë, vergeure > aigüe, vergeüre).

Aina uuden kirjoitusasun taustalla olevat syyt eivät ole ilmeisiä: sanassa seigneur ‘herra’ ääntämyksen kannalta turha i-kirjain säilyy, mutta ognon ilman i:tä on pätevä kirjoitusasu siksi, että kyseisellä muodolla on oikeasti pitkä historia kirjoitetussa kielessä. Sana bulldozer kirjoitetaan nyt ranskalaisittain bouldozeur, mutta miksi weekend säilyttää englanninkielisen kirjoitusasunsa?



Uudistuksen keskeiset tavoitteet ja keinot ovat myös toisinaan ristiriidassa, sillä säännönmukaistamisen ja turhien elementtien karsimisen myötä syntyy uusia poikkeuksia. Esimerkiksi verbi seoir 'asettua, sopia' kirjoitetaan jatkossakin e:n kera, jottei se sekoittuisi substantiiviin soir 'ilta', kun taas sanasta asseoir 'istuttaa, panna istumaan' turha e-kirjain putoaa pois. Vastaavasti adjektiivin mûr ‘kypsä’ feminiinit ja monikot menettävät sirkumfleksinsä (mure, murs, mures), mutta yksikön maskuliinissa hattu säilyy (erotuksena sanasta mur ‘seinä’).
Uudistuksella oli muitakin kiinnostavia vaikutuksia, sillä säännöt ulottuvat pelkän oikeinkirjoituksen ulkopuolelle. Kun alun perin vierasperäinen interviewer (haastattelija) kirjoitetaan kotoperäisemmin intervieweur, siitä voi luontevasti muodostaa naispuolisen vastineen: intervieweuse. Vieraat monikkomuodot lieder ja tennismen korvautuvat säännöllisilllä muodoila lieds ja tennismans, eikä ero ole pelkästään ortografinen vaan heijastuu myös ääntämykseen.
Uiko Ranska vastavirtaan?
Muissa ranskankielisissä maissa kuten Belgiassa, Sveitsissä ja Kanadassa uudet oikeinkirjoitussäännöt tunnetaan paremmin kuin Ranskassa. Belgiassa isoimmat sanomalehdet tarjoavat verkkosivuistaan sekä perinteisen että uudistetun ortografian mukaiset versiot. Jopa Ranskassa nekin, jotka vastustavat uudistusta tai eivät koe hallitsevansa uusia sääntöjä, soveltavat niistä osaa tietämättään: moni on kirjoittanut jo pitkään média, évènement, des après-midis ja deux-cents.
2010-luvulle tultaessa useimmat sanakirjat kuten arvostetut Le Robert ja Larousse ovat hyväksyneet uudistetut kirjoitusasut perinteisten rinnalle. Suomen kouluissa uusi oikeinkirjoitus on nykyään käytössä ranskan kielen opetuksessa. Sanakirja.fi siirtyi käyttämään uutta oikeinkirjoitusta tämän vuoden keväällä; uudistus on huomioitu käännöksiä, esimerkkilauseita ja taivutustaulukoita myöten. Vanhat muodot löytyvät toki edelleen palvelustamme!
Onko se sen arvoista?
Oikeinkirjoitusuudistuksen taustalla kummittelee kysymys siitä, kuinka paljon aikaa oikeinkirjoitukselle tulisi uhrata aikaa kouluopetuksessa. Oikeinkirjoituksen opetteluun kuluu ranskankielisten maiden kouluissa valtavasti aikaa, ja sanelu (dictée) onkin hyvin yleinen harjoite. Ylen reformia käsittelevässä uutisessa muistutetaan, että joka viides ranskalaisnuori ei osaa kirjoittaa kunnolla. Onkin syytä pohtia, mihin asemaan vaikeasti omaksuttava oikeinkirjoitus asettaa eri ihmiset yhteiskunnassa, jossa kirjoitetun kielen normien puutteellinen hallinta saattaa sulkea monia ovia.
Miksi uusi oikeinkirjoitus sai Sanakirja.fi:n ranskankielisessä sisällössä etusijan perinteiseen nähden? Sanakirja.fi:n käyttäjäkuntaan kuuluu kouluja, kieltenopettajia ja ranskanoppijoita, joiden kaikkien odotetaan kirjoittavan tulevaisuudessa ensisijaisesti nykyisten sääntöjen mukaisesti – tai ainakin noudattavan jompaa kumpaa kirjoitustapaa johdonmukaisesti. Periaatteessa uutta oikeinkirjoitusta opetetaan Suomen kouluissa, mutta oppikirjat eivät välttämättä pitäydy siinä joka yhteydessä. Luotettaville sanakirjoille on siis tarvetta ja muutokselle painavat syyt.



Kielikertomuksia Senegalista

27.8.2019


Lentokoneen ikkunasta paistaa aavikon hehku, ja turbulenssin lisäksi mahanpohjaa kutkuttavat perhoset – tämä “tubaab” on pian saapumassa Afrikan läntisimäpään maahan, Senegaliin. Matka on ollut bucket-listani kärjessä siitä lähtien, kun tapasin poikaystäväni seitsemän vuotta sitten. Millainen on tuo kiehtovan monikielinen maa, josta hän on kotoisin?

“Salaam aleikum, ça va? Na nga def?” Jo ensimmäiset kuulemani tervehdykset pitävät sisällään kolmea eri kieltä, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa hieman kummalliselta, mutta on täysin normaalia senegalilaisen arjessa. Arjessa, joka on täynnä eri kielten kohtaamisia.

Senegalissa puhutaan paikallisten keskuudessa yli 30 eri kieltä, ja maan virallinen kieli ranska ei suinkaan ole se niistä kaikista puhutuin. Poikaystäväni perheessä raikuu Senegalin puhutuin kieli wolof sekä hieman harvinaisempi pulaar; ranskaa he puhuvat yleensä vain virallisia asioita hoitaessa tai sulassa sovussa sekaisin wolofin kanssa. Perheen mummo tosin ei suostu puhumaan muuta kuin pulaaria kunnioittaakseen oman sukunsa historiaa (go mummo!), ja näin kielitaito periytyy perheenjäseneltä toiselle. Esimerkiksi poikaystäväni siskontyttö on perinyt äitinsä puolelta pulaarin ja isänsä puolelta soosén kielen taidon. Ranskaa lapset oppivat usein kunnolla vasta koulussa.

Astetta erilaisempi tuliainen

Olen aina nauttinut kielten opiskelusta, mutta monille suomalaisille tuttuun tapaan tositilanteen iskiessä suusta on usein vaikea saada ulos pihahdustakaan. Entä jos sanonkin jotain väärin? Lausutaankohan tätä sittenkään näin? Tällä kertaa päätin magneettien ja herkkujen sijaan tuoda matkalta tuliaisena itselleni laukullisen kielellistä itseluottamusta!


Aloitin wolofin harjoittelemisen pienestä: jo pelkät tervehdykset ja "mitä kuuluut" saivat leveät hymyt aikaan ihmisten kasvoilla. Niistä rohkaistuneena siirryin ostoksia tehdessä kyselemään hintoja wolofiksi, joka auttoi myös saamaan hintoja alemmaksi. Kolmen viikon reissun viimeisinä päivinä rohkaistuin jopa neuvottelemaan taksimatkan hinnan wolofin ja ranskan sekoituksella! Eihän se suun avaaminen niin kauheaa ollutkaan kun vauhtiin pääsi. Se auttoi myös paljon, että paikalliset lähestyivät minua joko wolofilla tai ranskalla – ei ollut niin suurta houkutusta vastata englanniksi.



"If you talk to a man in a language that he understands, that goes to his head. If you talk to him in his own language, that goes to his heart." – Nelson Mandela

Tämä muistutuksena sekä minulle että sinulle siellä ruudun toisella puolella: hyödynnä aina matkustellessa tilaisuus puhua paikallista kieltä (edes vaikka sen kiitoksen verran). Jokainen kerta helpottaa seuraavaa ja samalla tuo hyvää mieltä myös vastakkaiselle osapuolelle. Se nyt vaan on fakta, että puhumaan oppii puhumalla!



“Voisitteko korjata tämän?” T. Uskollinen sanakirjan käyttäjä

2.7.2019


Aiemmassa  bloggauksessani kehotin Sanakirja.fi:n käyttäjiä lähettämään minulle pullopostia käännöspyyntöjen muodossa. Ja pyyntöni on kuultu – mahtava juttu!

Viime aikoina olen lisännyt englannin sanakirjaan muun muassa seuraavia sanoja käyttäjien vinkkien perusteella: EU-komissaari, pekkanen, äikkä, verkko-opetus, ruusukulta ja ruokahävikki. Samalla muut editorimme ovat ahkeroineet ehdotuksianne toisiin kieliin.

Käännöspyyntöjen lähettäminen suoraan leksikografien työlistalle on aika uusi ominaisuus, mutta perinteisempiä palautteita on tipahdellut (sähköiseen) postilaatikkoomme jo monen monituista vuotta. Palautteita on arkistoitu vuodesta 2006 lähtien, mutta niitä on lähetetty jo kauan ennen tuota. Nyt esitänkin nöyrän pyynnön kesälaitumilla laukkaaville sanakirjan plaraajille: jos MOT Sanakirjoissa® tulee vastaan virhe tai puute, niin ei kuin vain postia tulemaan!

Miten saat palautteesi perille?

Pulloposti mainittiin jo, mutta se ei ehkä ole varmin tapa saavuttaa meidät vaikka toimistomme sijaitseekin Helsingissä Salmisaaren rannalla. Kuvan kaltaisia postikortteja voi toki myös lähettää, mutta ehkä yksinkertaisinta on naputella sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@kielikone.fi tai klikata jokaisen hakutuloksen vieressä olevaa kolmen pisteen ikonia ja valita “Anna palautetta”. Jälkimmäisellä metodilla voit halutessasi lähettää viestisi myös anonyymisti.

Palautteita tulee varsin säännöllisesti. Laskin, että esimerkiksi toukokuun aikana viestejä saapui 22 kappaletta eli noin yksi per arkipäivä. Melkein joka aamu palauteboksissa odottaa siis uusi huomio sisällöistämme.

Risuja ja ruusuja

Ja tällaista tavaraa postilaatikostamme löytyy: huomautuksia käännös- ja lyöntivirheistä, ehdotuksia uupuvien merkitysten lisäämiseksi, asiantuntijoiden huomioita termeistä sekä kokonaisia luetteloja puuttuvista sanoista. 

Joku toivoo lisää kemian termejä, joku lähettää 50-kohtaisen listan korjauksia espanjan sanakirjaan, joku toivoo hakusana-artikkelin esittämistapaan muutoksia. Joskus aivan ihastelen, miten paljon käyttäjämme ovat valmiita uhraamaan aikaansa ja asiantuntemustaan sanakirjojemme kehittämiseen. Yleensä palautteenantajat ovat myös erittäin kohteliaita; monet ovat jopa äimistyneitä loistavaan sanakirjaan livahtaneesta typosta. Ruusujakin tulee joskus! 

Reagoimme jokaiseen palautteeseen mahdollisimman nopeasti. Sanakirjamme on dynaaminen, jatkuvasti muokkautuva, ja asiakkaiden toiveet asetetaan usein etusijalle. Joskus palautteet ovat pistäneet jopa monen kuukauden päivityssuunnitelmat aivan uusille raiteille. Siis, tiedoksi meidän merimaisemista teidän mökkilaitureille – palautteellanne on väliä, älkää siis epäröikö lähettää sitä!




Neljä asiaa, jotka muuttivat ruotsin tunnilla rääkätyn iloiseksi venäjän opiskelijaksi

18.6.2019


Minun on tunnustettava, että en ole koskaan pitänyt kielten opiskelusta – en varsinkaan yliopistossa, jossa opettajani Bodil (från Malax i Österbotten) alkoi nauraa päin naamaa, kun rohkaistuin osallistumaan ryhmäkeskusteluun. Hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään puhuvan niin surkeaa ruotsia. Nöyryytyksen jälkeen päätin, että pärjään tästä lähtien mainiosti suomella ja englannilla. Tack så mycket Bodil!

Kohtalolla näyttää olevan kiero huumorintaju, sillä päädyin töihin Kielikoneelle, joka on täynnä monikielilahjakkuuksia, ja meitä työntekijöitä kannustetaan kielten opiskeluun myös työajalla. Niinpä annoin viime syksynä mahdollisuuden uudelle kielelle ja uudelle opettajalle, Natalialle, ja aloitin venäjän opiskelun kielinerojen kollegoideni kanssa. Ihmeekseni voin nyt todeta olevani koukussa venäjän opiskeluun – cпасибо Natalia! Mutta miten ihmeessä tässä näin kävi?

1. Rima alas ja liikkeelle

“Venäjä on helppo kieli, vain aakkoset ovat vaikeat”, toisteli Natalia johdatellessaan meitä kyrillisten kirjainten maailmaan. Ja helpolta alku tuntuikin, sillä keskityimme ensin sanoihin, joissa suurin osa kirjaimista oli samoja kuin latinalaisissa aakkosissa ja merkitys helposti arvattavissa, esimerkiksi мама ja метро. Opimme heti myös esittelemään itsemme, ja sehän vasta helppoa olikin! Venäjässä kun ei yleensä käytetä olla-verbiä ja minäkin sain sanottua posket hehkuen koko ryhmälleя Aiju”.

Vähitellen selvisi, että aivan näin yksinkertainen kieli venäjä ei sentään ole (olin kyllä sitä ounastellutkin), mutta Natalian asenne kantoi minut hitaan aakkosten opettelun yli. Tai no, muiden paitsi s-kirjaimen osalta – en edelleenkään kuule seitsemän eri ässän eroa ja äännän melkein kaikki suhut samalla tavalla, mutta venäläiset eivät kuulemma siitä piittaa.

2. Kieli on mieli

Venäjän tuntien herkkupaloja ovat Natalian tarinat, jotka avaavat oven kielen kautta venäläisten mieleen. Olen nyt ymmärtänyt, miksi Dostojevskin klassikoissa samaan henkilöön viitataan usealla eri nimellä (piirre, jonka takia kirjojen henkilöt menevät minulla lukiessa jatkuvasti sekaisin). Venäjän kielessä kutsumanimellä kuvataan suhteen läheisyyttä. Vieraat ihmiset puhuttelevat toisiaan etu- ja sukunimellä, tutummat käyttävät pelkkiä etunimiä ja kaikkein läheisimmät ystävät kutsuvat toisiaan hellittelynimillä: esimerkiksi Ivanista tulee Vanja, Katerinasta Katja ja Aleksandrasta Saša.


Natalia on herättänyt minut myös miettimään historian vaikutusta kieleen ja toisaalta kielen vaikutusta asenteisiin. Voivatko venäläiset suhtautua työn tekemiseen (работатьtavoiteltavana asiana, kun verbin kantasana раб tarkoittaa orjaa? Tai heijastuuko nykynaisen asemaan naimisissa olevaa naista tarkoittava sana замужем, joka merkitsee kirjaimellisesti “miehen takana”? Entä millaisen historiallisen kehityskulun seurauksena есть-verbillä viitataan sekä syömiseen, olemiseen että omistamiseen?

3. Se tunne, kun oppii

Pelkästään aakkosten osaaminen innosti minua miettimään reissua Pietariin. Kaupunki tuntuisi nyt ihan erilaiselta, kun pystyisi lukemaan ainakin katukyltit, metropysäkit ja ruokalistan. Tällä minimaalisella venäjän taidollani olisin jo paljon ummikkoturistia etevämpi matkailija. прелесть!

Natalialla on tapana tunnin aluksi luetuttaa meillä venäläisten uutisten otsikkoja ja ai että tuntuu hienolta, kun aiemmat hieroglyfit alkavat hahmottua merkityksellisiksi sanoiksi ja lauseiksi! Myönnettäköön, että otsikon vieressä on kuva ja olemme katsoneet uutiset ennen lukukierrosta suomenkielisen tekstityksen kera, mutta silti: ymmärtäminen on todella koukuttava kokemus.

4. Nykyaikaiset apuvälineet

Kielen opiskelun perusasiat eivät ole muuttuneet sitten Bodilin ruotsintuntien: edelleen puhuminen uudella kielellä on tuskaa, kova kalloni vaatii valtavan määrän toistoja sanojen muistamiseksi ja opittu unohtuu nopeasti, jos en harjoittele päivittäin. Oppitunti kerran viikossa ei todellakaan riitä.

Mutta digitalisaatio näyttää parhaat puolensa kielten opiskelijalle. Puhelimeen asennettu Duolingo-sovellus muistuttaa joka ilta harjoittelusta ja yleensä opiskelen venäjää viisi minuuttia vaakatasossa päivän päätteeksi. Usein kaivan sovelluksen esille myös työmatkalla junassa. Kotitehtäviä tehdessäni Sanakirja.fi on ahkerassa käytössä – katson käännöksiä, tarkistan ääntämistä ja kirjoitusasuja sekä etsin esimerkkilauseita. Joskus teen myös oman sanalistan ja harjoittelen uusia sanoja pelaillen.

Epäröin viime syksynä venäjän opiskelun aloittamista, koska kielten opiskelu on kamalaa (kiitos vielä kerran Bodil), koska olen jo keski-iässä, koska minulla ei ole aikaa, koska en kuitenkaan opi ja jos opin, niin hankittu kielitaito liukenee joskus pois. Mutta nyt ajattelen toisin. Kielten opiskelu innostavan opettajan johdolla on avartava kulttuurikylpy, eikä sellaiseen ole koskaan liian vanha (sitä paitsi kielten opiskelu ehkäisee dementiaa). Aikapula on tekosyy, sillä uudet digitaaliset työkalut mahdollistavat kielten opiskelun pienissä aikaraoissa ja usein, mikä on aivotutkimuksen mukaan paras tapa oppia kieliä. Ja vaikka joskus unohtaisin jokaikisen kyrillisen kirjaimen, niin tulen aina muistamaan Natalian tarinat ja yhdessä työkavereiden kanssa koetut oppimisen ilon läikähdykset. Kiitos Natalia ja ensi syksynä jatketaan!


Millaisia kokemuksia sinulla on kielten opiskelusta?