Lentokoneen ikkunasta paistaa aavikon hehku, ja turbulenssin lisäksi mahanpohjaa kutkuttavat perhoset – tämä “tubaab” on pian saapumassa Afrikan läntisimpään maahan, Senegaliin. Matka on ollut bucket-listani kärjessä siitä lähtien, kun tapasin poikaystäväni seitsemän vuotta sitten. Millainen on tuo kiehtovan monikielinen maa, josta hän on kotoisin? “Salaam aleikum, ça va? Na nga def?” Jo ensimmäiset kuulemani tervehdykset pitävät sisällään kolmea eri kieltä, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa hieman kummalliselta, mutta on täysin normaalia senegalilaisen arjessa. Arjessa, joka on täynnä eri kielten kohtaamisia. Senegalissa puhutaan paikallisten keskuudessa yli 30 eri kieltä, ja maan virallinen kieli ranska ei suinkaan ole se niistä kaikista puhutuin. Poikaystäväni perheessä raikuu Senegalin puhutuin kieli wolof sekä hieman harvinaisempi pulaar; ranskaa he puhuvat yleensä vain virallisia asioita hoitaessa tai sulassa sovussa sekaisin wolofin kanssa. Perheen mummo tosin ei