Siirry pääsisältöön

Kielikertomuksia Senegalista


Lentokoneen ikkunasta paistaa aavikon hehku, ja turbulenssin lisäksi mahanpohjaa kutkuttavat perhoset – tämä “tubaab” on pian saapumassa Afrikan läntisimäpään maahan, Senegaliin. Matka on ollut bucket-listani kärjessä siitä lähtien, kun tapasin poikaystäväni seitsemän vuotta sitten. Millainen on tuo kiehtovan monikielinen maa, josta hän on kotoisin?

“Salaam aleikum, ça va? Na nga def?” Jo ensimmäiset kuulemani tervehdykset pitävät sisällään kolmea eri kieltä, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa hieman kummalliselta, mutta on täysin normaalia senegalilaisen arjessa. Arjessa, joka on täynnä eri kielten kohtaamisia.

Senegalissa puhutaan paikallisten keskuudessa yli 30 eri kieltä, ja maan virallinen kieli ranska ei suinkaan ole se niistä kaikista puhutuin. Poikaystäväni perheessä raikuu Senegalin puhutuin kieli wolof sekä hieman harvinaisempi pulaar; ranskaa he puhuvat yleensä vain virallisia asioita hoitaessa tai sulassa sovussa sekaisin wolofin kanssa. Perheen mummo tosin ei suostu puhumaan muuta kuin pulaaria kunnioittaakseen oman sukunsa historiaa (go mummo!), ja näin kielitaito periytyy perheenjäseneltä toiselle. Esimerkiksi poikaystäväni siskontyttö on perinyt äitinsä puolelta pulaarin ja isänsä puolelta soosén kielen taidon. Ranskaa lapset oppivat usein kunnolla vasta koulussa.

Astetta erilaisempi tuliainen

Olen aina nauttinut kielten opiskelusta, mutta monille suomalaisille tuttuun tapaan tositilanteen iskiessä suusta on usein vaikea saada ulos pihahdustakaan. Entä jos sanonkin jotain väärin? Lausutaankohan tätä sittenkään näin? Tällä kertaa päätin magneettien ja herkkujen sijaan tuoda matkalta tuliaisena itselleni laukullisen kielellistä itseluottamusta!


Aloitin wolofin harjoittelemisen pienestä: jo pelkät tervehdykset ja "mitä kuuluut" saivat leveät hymyt aikaan ihmisten kasvoilla. Niistä rohkaistuneena siirryin ostoksia tehdessä kyselemään hintoja wolofiksi, joka auttoi myös saamaan hintoja alemmaksi. Kolmen viikon reissun viimeisinä päivinä rohkaistuin jopa neuvottelemaan taksimatkan hinnan wolofin ja ranskan sekoituksella! Eihän se suun avaaminen niin kauheaa ollutkaan kun vauhtiin pääsi. Se auttoi myös paljon, että paikalliset lähestyivät minua joko wolofilla tai ranskalla – ei ollut niin suurta houkutusta vastata englanniksi.



"If you talk to a man in a language that he understands, that goes to his head. If you talk to him in his own language, that goes to his heart." – Nelson Mandela

Tämä muistutuksena sekä minulle että sinulle siellä ruudun toisella puolella: hyödynnä aina matkustellessa tilaisuus puhua paikallista kieltä (edes vaikka sen kiitoksen verran). Jokainen kerta helpottaa seuraavaa ja samalla tuo hyvää mieltä myös vastakkaiselle osapuolelle. Se nyt vaan on fakta, että puhumaan oppii puhumalla!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viisi voittoisaa vinkkiä kielenopiskeluun

Jos yksi uudenvuodenlupauksistasi oli oppia uusi kieli, niin lue mitä sisältötiimiläisillämme on sanottavaa kielenoppimisen iloista ja sudenkuopista. Opiskelet sitten omaksi ilokseksi tai vaikkapa työn takia, tunneilla tai itsenäisesti, nappaa mukaasi pari opiskeluvinkkiä!

Elina opiskelee mandariinikiinaa ohjatuilla tunneilla. Piia itseopiskelee ranskaa.


Elina:Avain vieraan kielen ahmimiseen on löytää sisältöä, joka kiinnostaa itseä. Aikoinaan oma englantini parani huimasti, kun oli pakko lukea uusimmat Harry Potterit englanniksi,  jottei joutunut odottamaan suomennosta.

Vastaavasti löysin kiinan opiskeluni melko alkutaipaleella vahingossa Netflixistä kiinalaisen sarjan Meteor Garden, onneksi englanninkielisellä tekstityksellä. Sarja oudosti koukutti vaikka olikin kieltämättä aika huono. Puheesta erotin ehkä keskimäärin 你好,谢谢 ja 我喜欢你. Huomasin, että puheen ymmärtäminen vaatii erityisen paljon harjoittelua, koska kiinaa ei juuri muuten pääse omilla kotikonnuilllani kuulemaan. Siispä länsi…

Sanakirja teki digiloikan eli miten sanakirjasta tuli älykäs

Muistatko vielä ajan, kun sanakirja painoi viisi kiloa ja sen alussa oli 20 sivua käyttöohjeita, lyhenneluetteloita ja sanojen taivutuskaavoja? Tai kun printattu teksti oli niin pientä ja tiivistä, että tarvitsit suurennuslasin ja mietintämyssyn, jotta sait selville, mitä sanakirjassa oikeastaan lukikaan? Tai kun löysit vihdoin sivulta 324 etsimäsi sanan campanula, mutta sen kohdalla lukikin vain “katso bellflower”, ja pläräys alkoi uudestaan…

Perinteisten sanakirjojen käyttökokemus on kauniisti sanoen onneton. Sanakirjojen siirtyminen paperilta digitaaliseen maailmaan onneksi mahdollistaa monenlaisia parannuksia ja vapauttaa sanakirjan tekijät fyysisen maailman rajoituksista kuten maksimisivumääristä ja pienestä fonttikoosta.




Sanakirjan alun lyhenneluetteloa ja taivutuskaavoja ei onneksi enää tarvita. Tila ei ole ruudulla ongelma, joten lyhenteet ja muut kryptiset merkintätavat voidaan avata. Enää ei tarvitse arvailla, onko met metalliala, metsätalous vai metsästys, ja onko genet genet…

Sanakirja ilmaiseksi – kyllä vai ei

Kaikki on nykyään netissä, ja odotusarvo monella meistä on, että jos se on netissä niin se on ilmaista. Tai jos se on kustannettu julkisin varoin, se tulisi saada ilmaiseksi. Tämä näkyy hyvin tänä päivänä myös sanakirjoissa. Painetut isot suursanakirjat ovat lähes kokonaan kadonneet markkinoilta. Hyvällä onnella sellaisen löytää vielä jostain kirjakaupasta tai antikvariaatista, mutta monessa tapauksessa kyseessä on yli kymmenen vuotta vanha painos. Tämä pätee varsinkin yleisimpiin kieliin, englantiin, ruotsiin, saksaan ja ranskaan. Näiden kieliparien painettujen suursanakirjojen tuottaminen on hiipunut Suomessa.
Tarvitaanko sanakirjoja? Ei välttämättä, mutta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä että edelleen tarvitsemme luotettavia työvälineitä palvelemaan meitä vieraskielisten (ja miksei äidinkielemmekin) sanojen käytössä ja ymmärtämisessä. Mielikuva netissä olevasta ilmaisesta sanakirjasta on tietenkin siinä mielessä harhaa, että joku netissä olevan sanakirjan aina maksaa, ja maksaa myös …