Kielikertomuksia Senegalista

27.8.2019


Lentokoneen ikkunasta paistaa aavikon hehku, ja turbulenssin lisäksi mahanpohjaa kutkuttavat perhoset – tämä “tubaab” on pian saapumassa Afrikan läntisimäpään maahan, Senegaliin. Matka on ollut bucket-listani kärjessä siitä lähtien, kun tapasin poikaystäväni seitsemän vuotta sitten. Millainen on tuo kiehtovan monikielinen maa, josta hän on kotoisin?

“Salaam aleikum, ça va? Na nga def?” Jo ensimmäiset kuulemani tervehdykset pitävät sisällään kolmea eri kieltä, mikä suomalaisen korvaan kuulostaa hieman kummalliselta, mutta on täysin normaalia senegalilaisen arjessa. Arjessa, joka on täynnä eri kielten kohtaamisia.

Senegalissa puhutaan paikallisten keskuudessa yli 30 eri kieltä, ja maan virallinen kieli ranska ei suinkaan ole se niistä kaikista puhutuin. Poikaystäväni perheessä raikuu Senegalin puhutuin kieli wolof sekä hieman harvinaisempi pulaar; ranskaa he puhuvat yleensä vain virallisia asioita hoitaessa tai sulassa sovussa sekaisin wolofin kanssa. Perheen mummo tosin ei suostu puhumaan muuta kuin pulaaria kunnioittaakseen oman sukunsa historiaa (go mummo!), ja näin kielitaito periytyy perheenjäseneltä toiselle. Esimerkiksi poikaystäväni siskontyttö on perinyt äitinsä puolelta pulaarin ja isänsä puolelta soosén kielen taidon. Ranskaa lapset oppivat usein kunnolla vasta koulussa.

Astetta erilaisempi tuliainen

Olen aina nauttinut kielten opiskelusta, mutta monille suomalaisille tuttuun tapaan tositilanteen iskiessä suusta on usein vaikea saada ulos pihahdustakaan. Entä jos sanonkin jotain väärin? Lausutaankohan tätä sittenkään näin? Tällä kertaa päätin magneettien ja herkkujen sijaan tuoda matkalta tuliaisena itselleni laukullisen kielellistä itseluottamusta!


Aloitin wolofin harjoittelemisen pienestä: jo pelkät tervehdykset ja "mitä kuuluut" saivat leveät hymyt aikaan ihmisten kasvoilla. Niistä rohkaistuneena siirryin ostoksia tehdessä kyselemään hintoja wolofiksi, joka auttoi myös saamaan hintoja alemmaksi. Kolmen viikon reissun viimeisinä päivinä rohkaistuin jopa neuvottelemaan taksimatkan hinnan wolofin ja ranskan sekoituksella! Eihän se suun avaaminen niin kauheaa ollutkaan kun vauhtiin pääsi. Se auttoi myös paljon, että paikalliset lähestyivät minua joko wolofilla tai ranskalla – ei ollut niin suurta houkutusta vastata englanniksi.



"If you talk to a man in a language that he understands, that goes to his head. If you talk to him in his own language, that goes to his heart." – Nelson Mandela

Tämä muistutuksena sekä minulle että sinulle siellä ruudun toisella puolella: hyödynnä aina matkustellessa tilaisuus puhua paikallista kieltä (edes vaikka sen kiitoksen verran). Jokainen kerta helpottaa seuraavaa ja samalla tuo hyvää mieltä myös vastakkaiselle osapuolelle. Se nyt vaan on fakta, että puhumaan oppii puhumalla!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti