Siirry pääsisältöön

Viisi voittoisaa vinkkiä kielenopiskeluun






Jos yksi uudenvuodenlupauksistasi oli oppia uusi kieli, niin lue mitä sisältötiimiläisillämme on sanottavaa kielenoppimisen iloista ja sudenkuopista. Opiskelet sitten omaksi ilokseksi tai vaikkapa työn takia, tunneilla tai itsenäisesti, nappaa mukaasi pari opiskeluvinkkiä!

Elina opiskelee mandariinikiinaa ohjatuilla tunneilla. Piia itseopiskelee ranskaa.


Elina: Avain vieraan kielen ahmimiseen on löytää sisältöä, joka kiinnostaa itseä. Aikoinaan oma englantini parani huimasti, kun oli pakko lukea uusimmat Harry Potterit englanniksi,  jottei joutunut odottamaan suomennosta.

Vastaavasti löysin kiinan opiskeluni melko alkutaipaleella vahingossa Netflixistä kiinalaisen sarjan Meteor Garden, onneksi englanninkielisellä tekstityksellä. Sarja oudosti koukutti vaikka olikin kieltämättä aika huono. Puheesta erotin ehkä keskimäärin 你好,谢谢 ja 我喜欢你. Huomasin, että puheen ymmärtäminen vaatii erityisen paljon harjoittelua, koska kiinaa ei juuri muuten pääse omilla kotikonnuilllani kuulemaan. Siispä länsimaalaisten sarjojen sijaan siirryin kiinankielisten TV-sarjojen suurkuluttajaksi. Mielenkiintoisia sarjoja ahmiessa kuullunymmärrys ja sanavarasto paranevat kohisten, varsinkin kun aina välillä pysähtyy etsimään sanakirjasta itselle outoja sanoja. Myös kulttuuria ymmärtää paremmin kun kuluttaa kohdemaassa tuotettua sisältöä.

Piia: Oma YouTube-etusivuni on muuttunut yhä ranskankielisemmäksi. Ensin ahmin norjalaisen Skam-sarjan ranskalaisen version. Videoiden lyhyys, tarinoiden tuttuus ja ranskankieliset tekstitykset auttoivat pysymään juonessa mukana. Pian YouTube alkoi tarjoamaan minulle muutakin ranskankielistä katsottavaa: storytime-klippejä, haastatteluja, eläinvideoita… Kaikkea sitä mihin tuhlaan aikaani muutenkin.

Olen myös ahkera podcastien kuuntelija. Minulla menee yleensä yksi podcast-jakso työmatkojen aikana, toinen kotona muun puuhaamisen lomassa. Ensimmäinen ranskankielinen podcastini oli Coffee Break French, jossa mukava skotlantilainen heppu opettaa ranskaa aivan bonjourista lähtien. Sitten kuunteluun meni täysin ranskankielinen Inner French, jonka juontaja Hugo puhuu niin hitaasti ja selkeästi, että aivoni hurrasivat minulle “Bravo ! Tu comprends !” Nyt olen siirtynyt ranskankielisille tehtyjen podcastien maailmaan. Kuuntelussani on Le Tchip ja Miroir, miroir, joiden nopeasta sanavirrasta ymmärrän ehkä 65 prosenttia. En kuitenkaan enää turhaudu niihin pätkiin, joista olen pihalla, vaan otan iloisena vastaan kaiken sen mikä menee perille, varmana siitä että kymmenen jakson päästä olen taas pikkuisen enemmän kartalla.

Piia: Aika moni meistä on varmaan löytänyt itsensä tilanteesta, jossa yrittää epätoivoisesti painaa mieleensä vaikkapa englannin epäsäännöllisiä verbejä päivää ennen koetta. Ei ole varmaan kenellekään yllätys, että tämä tekniikka ei toimi. Kieltä ei pysty pikapänttäämään aivoihin. Jotta sanoista, fraaseista ja taivutusmuodoista tulisi osa kielellistä lihasmuistia, kielelle pitäisi altistua jatkuvasti – mieluusti päivittäin. Tämä vaatimus tuntuu varmasti monista liioitellulta. Varsinkin koululaisten opintotaakassa painaa monen monta muutakin ainetta, eikä kieliä voi niin vain nostaa ykkösprioriteetiksi. Mutta tässä vaiheessa annan toisen ohjeen: älä opiskele. Uppoudu, kuuntele, ahmi, niin kuin edellisen otsikon alla neuvomme. Anna kielioppisääntöjen ja taivutuskaavojen pysytellä oppimissuunnitelmasi reunoilla turvaverkkona ja suuntaviivoina, mutta älä tee niistä opintojesi ydintä.

Säännöllisyyteen auttavat myös kielenoppimissovellukset kuten Duolingo, joka muistuttelee itsestään kun päivän harjoitukset uhkaavat unohtua. Itsekään en halua tuottaa pettymystä Duo-pöllölle, joka itkee paksuja kyyneleitä jos opintoputki pääsee katkeamaan.
Elina: Idiomaattista kieltä, oikeita prepositioita ja verbintaivutuksia oppii myös ikään kuin vahingossa, kun niille altistuu jatkuvasti. Ne jäävät mieleen ja syntyy intuitio “oikeasta” kielenkäytöstä niin kutsuttu “kielikorva”, joka kertoo kuulostaako joku vieraankielinen lause tai muoto hyvältä vai ei. Tätä varten tarvitset jatkuvaa kielelle altistumista. Myös vaikkapa uuden sanaston harjoittelu vaatii, että törmäät sanoihin oppitunnin ulkopuolella. Jos näet sanan kerran oppikirjassa, eikä se sen jälkeen enää ikinä tule vastaan, sana tuskin jää päähän pitemmäksi aikaa.


Piia: Tavoitteen määritteleminen auttaa mittaamaan onko mitään edistystä tapahtunut. Määrittelemisessä kannattaa myös olla mahdollisimman spesifi. Jos liikuntatavoitteeksi kannattaa mieluummin asettaa “haluan juosta kymmenen kilometriä alle tunnissa” kuin “haluan juosta kovempaa”, niin kielenoppimistavoitteeksi kannattaa mieluummin asettaa “haluan seuraavalla Rooman matkalla tilata tiramisun italiaksi” kuin “haluan oppia puhumaan italiaa”. Kun tavoite on tarkka, niin myös suunnitelmat sen toteuttamiseksi muuttuvat selkeämmiksi. 

Elina: Vastapainona kieltä voi toki myös opetella omaksi ilokseen ilman varsinaista päämäärää. Silloinkin oman edistymisen mittaaminen on palkitsevaa. Lue uudestaan teksti, joka puoli vuotta sitten tuntui haastavalta – onko se nyt päivänselvä? Katso uudestaan hyvän TV-sarjan jakso tai kuuntele podcast-jakso – ymmärrätkö nyt puolet enemmän kuin viimeksi?

Pidä myös mielessä, että kielen oppiminen on enemmän maratoni kuin sprintti. Kielitaidon kehittäminen on hidasta ja vaatii työtä, mutta tulokset ovat ah-niin-palkitsevia, kun huomaa ymmärtävänsä edes pari lausetta kohdekieltä. 


Piia: Aivomme ovat laiskat, ja ne mieluummin rentoutuvat aurinkotuolissa kuin suunnistavat labyrintissä. Edistys voi kuitenkin jumahtaa vuosiksi alkeis-perustasolle jos ei muista välillä astua epämukavuusalueelle. Minulle tätä seuraavaa leveliä edustaa romaanin lukeminen ranskaksi. Luen semi-ahkerasti kirjallisuutta suomeksi ja englanniksi, mutta ranskaksi lukeminen vaatii aivoilta sellaista lisäjumppaa, että kirjat jäävät helposti yöpöydälle odottamaan. Siellä pinossa odottavat Édouard Louisin En finir avec Eddy Bellegueule ja Faïza Guènen nuortenkirja Kiffe, kiffe demain.

Ei kuitenkaan kannata pistää itseään liian koville. On hyvä jos aineistot, joita luet ja kuuntelet ja keskustelut, joita käyt mahdollisen kielikaverin kanssa, ovat hieman omaa tasoasi haastavampia – mutta eivät liian haastavia. Näköpiirissä olevat kädensijat kannustavat kiipeämään ylöspäin, mutta näköpiirin ulkopuolella olevat saavat luovuttamaan. Näin on itsellenikin käynyt aikaisemmissa opinnoissani perinteisillä kielten oppitunneilla. Alkeiden jälkeen vaikeustaso onnistui aina jotenkin kiihtymään niin, että olimme ehtineet subjunktiiviin ennen kuin osasin kissaa sanoa. Ja se jos mikä lannisti.


Elina: Pidä myös mielessä, että esimerkiksi romaania lukiessa jok’ikistä tuntematonta sanaa ei tarvitse tarkistaa sanakirjasta, kunhan pysyt tapahtumissa mukana. Jos pysähtyy makustelemaan jokaista uutta sanaa on edistys toivottoman hidasta, ja lukeminen on enemmän kidutusta kuin nautinto.


Samoin vaikkapa TV-sarjojen jaksoista ei tarvitse ymmärtää aivan kaikkea. Usein juonessa pysyy visuaalisten tapahtumien avulla hyvin mukana, vaikka ymmärtäisikin vain 50 prosenttia puhutusta. 


Piia: Tiedän, että puhumaan oppii vain puhumalla, mutta tässä on opintojeni heikko kohta, ja introvertin kompastuskivi. Osaanko oikeasti ranskaa jos luen yllä olevat kirjat, mutta ujostelen kysyä Comment allez-vous?

Elina: Jos tavoitteena on oppia ymmärtämisen lisäksi myös itse kommunikoimaan muiden kanssa, on tärkeää tuottaa kieltä. Puheen ja tekstin tuottaminen harjoittavat eri lihaksia kuin  lukeminen ja kuunteleminen älä siis skippaa niiden treenaamista. Vaikeinta on olla rohkea ja uskaltautua puhumaan, vaikka ei olisikaan kieliopista aivan varma, sanastosta puhumattakaan.


Hyvä uutinen on, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla viikoittain järjestettävästä Café Linguasta saa harjoitteluseuraa useille kielille. Vielä astetta parempi tapa on löytää itselleen mukava kielikaveri, jonka kanssa voi treenata turvallisesti, jännittämättä meneekö jokainen lause ihan oikein.


Puhumisen lisäksi tietenkin myös kirjoittamisen harjoittelu auttaa kielitaidon kanssa. Koita vaikkapa kirjoittaa säännöllisesti päiväkirjaan muutama lause päivän tapahtumista tai ajatuksista. Lyhytkin aivojumppa on arvokas! 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sanakirja teki digiloikan eli miten sanakirjasta tuli älykäs

Muistatko vielä ajan, kun sanakirja painoi viisi kiloa ja sen alussa oli 20 sivua käyttöohjeita, lyhenneluetteloita ja sanojen taivutuskaavoja? Tai kun printattu teksti oli niin pientä ja tiivistä, että tarvitsit suurennuslasin ja mietintämyssyn, jotta sait selville, mitä sanakirjassa oikeastaan lukikaan? Tai kun löysit vihdoin sivulta 324 etsimäsi sanan campanula, mutta sen kohdalla lukikin vain “katso bellflower”, ja pläräys alkoi uudestaan…

Perinteisten sanakirjojen käyttökokemus on kauniisti sanoen onneton. Sanakirjojen siirtyminen paperilta digitaaliseen maailmaan onneksi mahdollistaa monenlaisia parannuksia ja vapauttaa sanakirjan tekijät fyysisen maailman rajoituksista kuten maksimisivumääristä ja pienestä fonttikoosta.




Sanakirjan alun lyhenneluetteloa ja taivutuskaavoja ei onneksi enää tarvita. Tila ei ole ruudulla ongelma, joten lyhenteet ja muut kryptiset merkintätavat voidaan avata. Enää ei tarvitse arvailla, onko met metalliala, metsätalous vai metsästys, ja onko genet genet…

Sanakirja ilmaiseksi – kyllä vai ei

Kaikki on nykyään netissä, ja odotusarvo monella meistä on, että jos se on netissä niin se on ilmaista. Tai jos se on kustannettu julkisin varoin, se tulisi saada ilmaiseksi. Tämä näkyy hyvin tänä päivänä myös sanakirjoissa. Painetut isot suursanakirjat ovat lähes kokonaan kadonneet markkinoilta. Hyvällä onnella sellaisen löytää vielä jostain kirjakaupasta tai antikvariaatista, mutta monessa tapauksessa kyseessä on yli kymmenen vuotta vanha painos. Tämä pätee varsinkin yleisimpiin kieliin, englantiin, ruotsiin, saksaan ja ranskaan. Näiden kieliparien painettujen suursanakirjojen tuottaminen on hiipunut Suomessa.
Tarvitaanko sanakirjoja? Ei välttämättä, mutta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä että edelleen tarvitsemme luotettavia työvälineitä palvelemaan meitä vieraskielisten (ja miksei äidinkielemmekin) sanojen käytössä ja ymmärtämisessä. Mielikuva netissä olevasta ilmaisesta sanakirjasta on tietenkin siinä mielessä harhaa, että joku netissä olevan sanakirjan aina maksaa, ja maksaa myös …