Siirry pääsisältöön

Voisitteko poistaa tämän sanan?


Sanakirjat ylittävät harvoin uutiskynnyksen. Olen huomannut, että sanakirjajutut katsotaan klikkauskelpoisiksi yleensä kahdessa tapauksessa: silloin kun johonkin merkittävään yksikieliseen opukseen on lisätty uusia sanoja (“nyt Kielitoimiston sanakirjasta löytyy lähimaksu, mikroilme ja ignoroida!”) ja silloin kun sanakirja on loukannut jotakuta ihmisryhmää. 

Sanakirjojen seksismistä olen kirjoittanut jo aiemmin. Samaa debattia on käyty myös muualla. Esimerkiksi Oxford English Dictionaryn ja italialaisen Treccani-sanakirjan nainen-sanakirjan synonyymejä, määritelmiä ja esimerkkilauseita on ihmetelty, ja niiden muokkaamista on vaadittu kampanjoilla. Kaikki eivät jaksa seksismistä vihastua, ja sen puolustelijoita tunnetusti löytyy nettikommenteista mielin määrin, mutta varmasti melkeinpä kaikkiin osuu jokin kalikka ja kipeästi. Miltäs maistuu ruotsalainen slangisanakirja, jossa finländare ja finne tarkoittavat huonoa, epäystävällistä ja tyhmää?


Mekin saamme aika ajoin palautetta epäkorrektista sisällöstä. Seksismin lisäksi pölyttyneiltä vaikuttavat sellaiset hakusana-artikkelit, joissa luokitellaan erilaisia ihmisryhmiä vanhentunein tai rasistisin termein. Miten nämä sanat ovat päätyneet sanakirjaan?


Vastaus kuuluu yleensä näin: sanakirjat kuvaavat aivan oikeassa elämässä kirjoitettua ja puhuttua kieltä. Sanojen yleisiä käyttöyhteyksiä tutkitaan korpuksista eli suurista tekstikokoelmista, joissa tulee vastaan tietysti koko historian taakka. Jos maailmassa on loukkaavia sanoja, sanakirjatoimittajien tehtävä ei ole poistaa näitä sanoja näkyvistä, vaan tallentaa ne ja pistää niille oikeat etiketit: halventava, loukkaava, vanhahtava. 


Sanakirjatoimittajat eivät siis ole portinvartijoita, jotka päättävät mitkä sanat ja ilmaisut ovat hyviä ja mitkä kelvottomia. Mutta silti – emmehän me pelkkiä passiivisia tallentajiakaan ole. Sanakirjatyöhön kuuluvat jatkuvat pienet päätökset, joita ohjaavat toimittajan kokemus, persoona ja toimituksen linja. Yllä mainitussa Treccani-sanakirjassa oli listattu naiselle kolmisenkymmentä prostituoitua merkitsevää synonyymia. Vaikka niille kaikille olisi listattu asianmukaiset tyylitasot varoitteeksi, niin kyllähän se ylilyönniltä vaikuttaa. Synonyymien sisällyttäminen sanakirjaan on vienyt toimittajalta aikaa ja muilta sanoilta tilaa. Niiden ottaminen mukaan on ollut valinta.


MOT Sanakirjat® ovat suuri kokonaisuus, jonka digitaalisten kansien sisään mahtuu monta historian kerrosta. Joistakin sanakirjoista olemme haarukoineet läpi mahdollisesti loukkaavat sanat, lisänneet niihin tyylitasohuomautuksia sekä poistaneet käännöksiä ja pääsanoja, joille ei ole enää mitään käyttöä. Joskus olemme myös lisänneet suosituksia sopivasta käytöstä; esimerkiksi englannin sanakirjassa pääsanan lappalainen alla lukee “nykyään mieluummin: saamelainen”. Sanakirjamme eivät siis ole pelkästään deskriptiivisiä, vaan joskus ohjaamme käyttäjää valitsemaan sanansa paremmin.Yksi syy siihen miksi sanakirjoihin valikoidut sanat herättävät tunteita on se, että sanakirjoja pidetään auktoriteetteina, jonkinlaisina kielen rakennuspohjina. Laadukkaan sanakirjan artikkeli vaikuttaa jonkun kasvottoman tietäjän viimeiseltä sanalta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sanakirjan taustalla on ihmisiä, ja sanakirjan sisältö elää ja muuttuu kuten ihmiskielikin.


Jokunen vuosi sitten palautelaatikkoomme tuli viesti Jonne-nimisen pojan äidiltä, joka ilmoitti, että jos sanakirjaan lisätään “jonne”-sanan uusi merkitys (energiajuomaa lipittävä yksinkertainen esiteini), niin asiasta on luvassa kantelu. Varoitus oli näköjään kovin ennenaikainen, koska vieläkään emme ole tuota merkitystä lisänneet. Mutta jos tällainen päivitys jossain vaiheessa tehdään, emme voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ja sanoa: pahoittelut, emme voineet muuta. Ja samalla lohduttaa, että voi tuo merkitys kadotakin. Hakusana-artikkelit kun ovat kovin muuttuvaista maaperää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viisi voittoisaa vinkkiä kielenopiskeluun

Jos yksi uudenvuodenlupauksistasi oli oppia uusi kieli, niin lue mitä sisältötiimiläisillämme on sanottavaa kielenoppimisen iloista ja sudenkuopista. Opiskelet sitten omaksi ilokseksi tai vaikkapa työn takia, tunneilla tai itsenäisesti, nappaa mukaasi pari opiskeluvinkkiä! Elina opiskelee mandariinikiinaa ohjatuilla tunneilla. Piia itseopiskelee ranskaa. Elina: Avain vieraan kielen ahmimiseen on löytää sisältöä, joka kiinnostaa itseä. Aikoinaan oma englantini parani huimasti, kun oli pakko lukea uusimmat Harry Potterit englanniksi,  jottei joutunut odottamaan suomennosta. Vastaavasti löysin kiinan opiskeluni melko alkutaipaleella vahingossa Netflixistä kiinalaisen sarjan Meteor Garden, onneksi englanninkielisellä tekstityksellä. Sarja oudosti koukutti vaikka olikin kieltämättä aika huono. Puheesta erotin ehkä keskimäärin 你好,谢谢 ja 我喜欢你. Huomasin, että puheen ymmärtäminen vaatii erityisen paljon harjoittelua, koska kiinaa ei juuri muuten pääse omilla kotikonnuilll

Sanakirja teki digiloikan eli miten sanakirjasta tuli älykäs

Muistatko vielä ajan, kun sanakirja painoi viisi kiloa ja sen alussa oli 20 sivua käyttöohjeita, lyhenneluetteloita ja sanojen taivutuskaavoja? Tai kun printattu teksti oli niin pientä ja tiivistä, että tarvitsit suurennuslasin ja mietintämyssyn, jotta sait selville, mitä sanakirjassa oikeastaan lukikaan? Tai kun löysit vihdoin sivulta 324 etsimäsi sanan campanula , mutta sen kohdalla lukikin vain “katso bellflower ”, ja pläräys alkoi uudestaan… Perinteisten sanakirjojen käyttökokemus on kauniisti sanoen onneton. Sanakirjojen siirtyminen paperilta digitaaliseen maailmaan onneksi mahdollistaa monenlaisia parannuksia ja vapauttaa sanakirjan tekijät fyysisen maailman rajoituksista kuten maksimisivumääristä ja pienestä fonttikoosta. Sanakirjan alun lyhenneluetteloa ja taivutuskaavoja ei onneksi enää tarvita. T ila ei ole ruudulla ongelma, joten lyhenteet ja muut kryptiset merkintätavat voidaan avata. Enää ei tarvitse arvailla, onko met metalliala, metsätalous vai me

Sipulin ja sirkumfleksin kuolema? Ranskan oikeinkirjoitusuudistus meni monilla tunteisiin

Vuoden 2016 keväällä Ranskasta kuului kummia: televisiokanava TF1 uutisoi, että koululaisille alettaisiin tulevana lukuvuonna opettaa uudistettua ja yksinkertaistettua ranskan kielen oikeinkirjoitusta. Uudistus tulisi voimaan uuden lukuvuoden alkaessa, eikä se koskisi pelkästään äidinkielen opetusta; kaikki oppikirjat oltiin päivittämässä uuden oikeinkirjoituksen mukaisiksi. Uutinen levisi verkossa kulovalkean tavoin, ja somemyrsky oli pian valmis. Haukutun reformin symboleiksi nousivat mediassa sen kenties näkyvimmät “uhrit”: vokaalimerkkien yläpuoliset “hatut” eli sirkumfleksit (kuten sanassa piqûre ‘pistos’), sekä sana oignon (sipuli), joka uudistuksen myötä menettäisi i-kirjaimensa: ognon . Aihetunniste #JeSuisCirconflexe alkoi kiertää sosiaalisessa mediassa. Ylen uutisessa pariisilainen Albert julisti ostavansa ja syövänsä sipulinsa jatkossakin i-kirjaimen kera. Brittiläisen The Telegraphin toimittaja uhosi pitävänsä sirkumflekseistä kiinni kynsin ja h